Mulla on pahamieli kun vain ajattelenkin, kuinka huono koiran omistaja olen.
a) Älä mene treenaamaan, jos et ole avlmis keskittymään tekemiseen yhtä paljon kuin haluat koiran keskittyvän.
b) Älä ainkaan tee mitää, jos itse olet niin väsynyt, että koira haahuaa epätietoisena että "mitäs nyt yleensä tällä on kivaa YHDESSÄ ihmisen kaa ja nyt mä vaan oon"
c) Älä mene treenaamaan ilman suunnitelmaa mitä teet. Jos et tiedä mitä teet - älä tee. Miten oit olettaa koiran voivan tehdö jotain puhumattaaan tehdä oikein jos ite haahuat puoliunessa.

Ja tietenkin me rikottiin jokaikistä kohtaa sunnuntaina. Ja tietenkin mulla oli vielä sekä Tao ja Taapi mukana Ojangossa. :(
Kotiin tultua inhosin vaan itseäni ja kirjotin miljoonapitkän viestin kuinka olen tyhmä, mutta onneksi poistin sen ennen kuin kerkesin lähettää sitä kenellekkään. Ehkei maailma ihan oikeasti yhteen haahuilu kertaa kaadu, mutta se on vaan niin järjettömän epäreilua koirille.
Mun oma olo helpottu kuitenkin, kun treenien jälkeen nukuin kellonympäri (19-7 :D) ja tänään kävin Taavin kanssa leikkimässä kentällä. Hienosti piti kontaktia ja pysy lähellä. Teki hyvin lelun palautukset ja tarjos niin vahvasti seuraamista ja perusasentoa, että mun oli ihan pakko ihan pikkiriikkisen ottaa sen kanssa seuraamispätkää. Ja ettei aina vain tylsästi vanhaa, otettiin tänään ensimmäistä kertaa pieni juoksupätkä ilman imuttamista. VAU! Paikka pysyi, ei mitään seilaamista, edistämistä, jätättämistä tai edes painamista, jota hitaassa liikkeessä on. Kuka on salaa opettanut Taavia<3?

No saa luvan olla ensimmäinen ja viimeinen tälläinen hirveän sekavuuden kerta