PALJON ONNEA TESSU 9-VUOTTA! <3

 
Maailman kärsivällisin.
Maailman opettavaisin.
Maailman Tessuin.
<3
Voi tepsu miten paljon olet opettanut mua. Miten harvoin mä kerron kuinka ylitärkeä ja rakas Tessu on.<3 Se ensimmäinen. Mä olin kahdeksan, kun Tessu tuli meille. Me lähdettiin ja ovella totesin sen olevan Tessu. Mä muistan elävästi kuinka Tessu veti hirveetä rallia pentukurssilla kesällä 2002. Sitä ei kiinnostanut ruoka, eikä varsinkaan lelut, ihmiset oli "ihan sama" ja sillä vaan oli kivointa maailmassa juosta pomppien mistään välittämättä. Me oltiin ihan kamala kurssipari, hävettää vieläkin. Mutta voi Tepsu tapsutin, kun jo silloin sait mut uskomaan että toko on jotain kivointa. Itse kurssin sisällöstä muistan vain, kuinka koiran piti mennä maahan etuosa edellä. Mä olin hirveän ylpeä, kun Tessu teki niin - silloin kun sitä sattui huvittamaan ylipäätään mennä maahan. Möllitokon supermölli luokkaan osallistuttiin Tessun kanssa kolmesti. Me ei ikinä oltu vikoja, ja se oli mulle toinen iso ylpeyden aihe. Kerran me oltiin kolmansia ja saatiin palkintoja. Osallistujia ei ollut kuin neljä, ja itse asiassa, joka möllitokossa oltiin tokavikoja, mutta jokainen kerta oli kuin voitto. Mä näin ja taidan edelleen nähdä Tessun vaaleanpunaisten lasien läpi ja olin vaan ihan hirmu iloinen kuinka hyvin meni. Hyvin mennyt tarkoitti mulle, ettei olla vikoja. Tessu on maailman paras ensimmäinen koira.  Mä voin niin kuvitella kuinka Tessu ite sanois kehuille "niin mä tiedän, ihan sama", jos se puhuisi ihmistä. :D

Tessuna ei ole aina helppoa. 

Mutta Tessu-asenteella mennää vaikka umpihankeen! ("Vaikka se on ällllööö")

Ikä ei menoa hidasta

Tessu jota 6-vuotiaana alkoi pystyä pitämään vapaana. Vajaa 8-vuotiasta Tessua mä aloin oppia motivoimaan, ei siis vienyt kuin kahdeksan vuotta saada Tessu motivoitumaan toimimaan pitempään kuin kolmesekunttia. Nyt yhdeksän vuotiaana Tessun meno ei ainakaan ole hidastunut. Tepsu on päivä päivältä viisaampi, mikä on aika pelottavaa, koska jo Tessu-pentu oli megaviisas. Onneksi shelttien tultua perheeseen ja allergian selvittyä Tessusta on tullut edes aavistuksen perso ruualle, jolloin motivoinnista on tullut tosi paljon helpompaa (myös silloin kun Tessulla olisi joku muu juttu kesken). Tessun kanssa on tehty miljoona virhettä ja silti se on tollanen kaikkeen positiivisesti suhtautuva ihan kelpo koirakansalainen. Tessu on vaan niin Tessu. Tessussa ja Taavissa on jotain tosi samaa, vaikka Tessu on viilipyttymäisen rauhallinen ja Taavi höslä. Taavista ja Tessu on ihan bestikset. Tao on siihen kerhoon välillä liian "mammankilttipoika." ;)
Ehkä Tessun kanssa vielä johonkin tokokokeeseen mennään. Ainakin mölli. Ehkä. Ainakin tokoillaan muuten vaan niin kauan kun on kivaa. Kenen kanssa mä muuten repisin hiuksia, kun mikään ei mene "ohjekirjan" mukaan? ;)

Onneksi on olemassa Tessu!<3 Tessu, joka on aina ihan oma lukunsa. Ihan sama miten te teette, ku mä teen tän näin!